Tiistai 30.5.2017

Töissä on väännetty aamuvuoroa oikein kunnolla viimeaikoina, joten ei ole tarvinnut pahemmin aamuisin pitkään nukkua. Viime viikolla tosin työskentelin yhtenä päivänä n.150 henkilön häiden ruokailun järjestämisessä. Yksittäisannoksina 150 henkilön ruokinta oli hieman eri kaliiperia kuin mitä meidän opetusravintola Prikassa tehtiin. Nosto kaikille tapahtui samaan aikaan, joten suhteellisen kovalla tykityksellä niitä annoksia sai nostaa! Menussa meillä oli keittiön tervehdyksenä katkarapuja majoneesilla tai kanarian perunoita mojo verde tai mojo rojo kastikkeilla. Tikutettuna pieniksi kauniiksi annoksiksi aikaa tuohonkin suhteellisen paljon kului. Alkuruokana oli caesar salaatti, pääruokana kala tai kana, pääruoan jälkeen tarjoiltiin limeshotti (vodkaa, limeä ja shampanjaa) ja jälkiruokana oli kakkua. Saattaa olla, että muutaman limeshotin itsekkin maistoin, kun painostettiin maistamaan… Oli kyllä hieno ja erilainen kokemus!

Tuossa noin viikko sitten varailin lennot takaisin Suomeen ja kyllä se vähän oudolta tuntui. Saa nähdä millainen fiilis on, kun lähdön aika koittaa. Kesäkuussa täältä lähtee 6 vanhaa harjoittelijaa, joten vähän haikeata tulee olemaan! Heinäkuun saankin sitten viettää paikan ”vanhimpana” harjoittelijana. Mielenkiintoista kyllä seurata millaisia ihmisiä tänne tulee lisää. Keittiöstä lähtee 3 viikon päästä toinen harjoittelija pois, joten jään näillä näkymin yksin painamaan selkä limassa hommia! Täällä on kyllä tavannut älyttömästi hienoja ihmisiä ja uusia ystäviä on tullut taas monta lisää!

Yllättävän hyvin sain kirjoiteltua, vaikka eilinen pitkäksi venynyt ilta vähän painaakin!

Instagram: Jerleht

Snapchat: Jerleht

Keskiviikko 24.5.2017

Viimeisestä päivityksestä onkin taas tovi aikaa, joten ajattelin jotain kirjoitella. Töissä on ollut lähinnä samanlaista kuin aikaisemmin, joten ei siitä sen enempää. Tällä viikolla oli maanantai ja tiistai vapaita päiviä ja maanantaina vuokrattiinkin auto tai itseasiassa kaksi, koska porukkaa oli sen verran lähdössä saarta kiertämään. Käytiin muiden harjoittelijoiden kanssa Mirador del Rio:n näköalapaikalle. Paikalta oli todella hyvät näkymät läheiselle La Graciosan saarelle, jossa muutama viikko sitten olin telttailemassa. Sisäänpääsymaksu oli 4,8 euroa, joten ei sekään päätä huimannut. Täällä on kyllä ihan ilmaisiakin näköalapaikkoja, mutta pakko tuo turistikohde oli nähdä. Kävimme päivän aikana myös uimassa Playa de Famaralla, joka on surffareiden suosiossa suurien aaltojen takia. Päivä oli suhteellisen tuulinen, joten aallotkin olivat sen mukaiset! Illalla suuntasimme vielä porukalla syömään Arrecifeen, hampurilaisravintola La Tablaan. Ravintolassa oli hyvä valikoima kanarian saarilla valmistettuja oluita ja hampurilaiset olivat aivan älyttömän maukkaita!

Seuraavana päivänä lähdimme yhden harjoittelijan kanssa valloittamaan saaren korkeinta kohtaa vesirajalta. Korkeutta kyseisellä paikalla ”Penas del Cache” on 670m. Kapuaminen paikalle kesti noin 1,5 – 2 tuntia ja maisemat ylhäällä olivat aivan älyttömän kauniita. Jyrkänne lähes suoraan merelle ja pudotusta 670m. Ylhäällä sai otettua aivan älyttömän hienoja kuvia ja niitä varmasti sosiaaliseen mediaan tiputtelenkin! Siinä sitä tekstiä si taas oli!

Ainiin… Paluulento Barcelonan kautta on varattu ja takaisin Suomessa ollahan 4.8.2017.

Näistä seuraavista paikoista voi myös reissua seurata!

Instagram: Jerleht

Snapchat: Jerleht

Mirador del Rio

Tottakai kuksa oli mukana!

Rupee oleen tääkin jo puolessa välissä!

Sunnuntai 14.5.2017

Töissä olen nyt ollut enemmän aamuvuorossa ja siten aamupalassa, sekä loppupäivästä altailla. Aamupalalla työskentelyyn olenkin päässyt enemmän kiinni ja oppinut tahdittamaan työskentelyä paremmin, että kerkeän kaikki hommat tekemään ennen kuin minun pitää siirtyä aamupalalta altaille. Täyttöjä aamupalalla on aivan älyttömästi, jonka johdosta aina pitää käsissä olla vähintään kaksi objektia (parempi jos niitä on 3 taikka 4). Samalla kun tekee täyttöä pitää ajatella jo, että mitäs seuraavaksi. Itsellä kun on vielä kanan muisti, niin tuo välillä tuottaa hankaluuksia. Aamupalan porukkaan on ollut vähän vaikea päästä sisälle, mutta nyt saan hommani kunnolla hoidettua alkaa porukkakin enemmän lämmetä!

Vapailla olin torstain ja perjantain. Torstaina aamulla lähdin kohti Arrecifea bussilla, rinkan ja retkeilykamojen kanssa. Vuokrasin sieltä pyörän kahdeksi vuorokaudeksi hintaan 5e/vrk ja siitä lähdinkin kaikkine kantamuksieni kanssa sotkemaan kohti Orzolaa, joka on saaren pohjoisin kaupunki. Matkaa tuohon pätkään mahtui noin 40 kilometriä, kun alussa kiemurtelin hieman väärillä teillä... Orzolasta otin lautan La Graciosan saarelle, jossa asuu noin 700 asukasta ja siellä on vain kaksi asuttua kaupunkia (Caleta Del Sebo ja Pedro Barba). Kaikki tiet saarella on hiekkateitä ja ajoneuvojen käyttö saarella on todella valvottua ja tarkoin määriteltyä. Paikanpäälle päästyäni kiersin saaren ympäri ja leiriydyin Playa Del Saladon leirintäalueelle. Alue oli ilmainen, mutta telttapaikka piti varata etukäteen. Seuraavana päivänä lähdin aamulla 8 lautalla takaisin Orzolaan ja puoli yhdeksän aikaan olinkin jo matkalla takaisin Arrecifeen. Ennen yhtätoista olinkin sitten jo Arrecifessä ja pyörän palauttanut. Tälle reissulle matkaa tuli yhteensä noin 90 kilometriä ja jalat, sekä takalisto olikin aika hellänä matkan jälkeen. Nyt olisikin huomenna ja tiistaina vapaata ja ajattelinkin ne vapaat vaan olla ja ottaa rauhallisesti.

Ps. On vähän erilaista kattoa jääkiekon mm-kisoja puhelimelta ja englanniksi selostettuna…

Snapchat: Jerleht

Instagram: Jerleht

Playa De Las Conchas

Viini, kuksa ja Playa Del Salado

La Graciosan pääkatu

Tyylikkäänä olin liikenteessä...

Sunnuntai 7.5.2017

Töistä en jaksa tällä kertaa pahemmin turista, koska samanlaisia työpäiviä on aika pitkälti ollut. Edelleen töitä on paljon, vaikka ruokatauot olen kyllä jo kerennyt pitämään!

Vapaani osuivat tällä viikolla keskiviikolle ja lauantaille. Keskiviikkona oltiin toisen harjoittelijan (Gabrielan) kanssa valloittamassa 596 metriä korkeaa Montana Blancaa! Itselle se oli jo toinen vuori täällä ja tällä kertaa kavuttiinkin hieman korkeammalle! Vuori sijaitsi keskellä ei mitään, joten bussia takaisin hotellille oli vähän vaikea saada ja siksi kävelyä tulikin pitkälle toistakymmentä kilometriä. Näkymät vuoren huipulta oli uskomattomat ja hyviä kuvia sainkin otettua!

Toinen vapaani oli lauantaina eli eilen. Olin jo aikaisemmin varannut matkan Timanfayan kansallispuistoon ja samaan reissuun kuului myös La Gerian viinialue (maistiaiset tietenkin paikan päällä). Reissu oli puolen päivän pituinen ja täynnä nähtävää. Timanfayalle pääsee isolle aukiolle autolla, mutta alueella kiertäminen on sallittua vain oppaan omaaville busseille. Mahdollisuus kamelilla ratsastukseenkin oli, mutta kun olin pariton niin en päässyt siihen osallistumaan. La Gerian viinialueella ei pitkään viivyttykään, mutta pääsimme kuitenkin maistamaan vähän paikallista viiniä (ihan kuin ei itsellä paria pulloa kaapissa olisi). Reissun jälkeen kuljin bussin mukana saaren pääkaupunkiin Arrecifeen ostamaan retkeilyvarusteita ensi viikkoa varten. Paikallinen urheiluvarusteita myyvä ”superkauppa” on Decathlon ja sieltä teltan, makuupussin, lampun, uimalasit ja reppuun tukiremmejä löysinkin! Eksyin myös skeittilautojen hyllylle ja päädyin ostamaan skeitin… En ole skeitannut yli kymmeneen vuoteen, joten alkuun oli ”pieniä” vaikeuksia. Jotenkin ihmeessä kuitenkin skeittasin Arrecifesta Puerto Caleroon, joka on noin 20 kilometriä ”mahtoi olla huvittava näky, kun oli iso rinkka selässä”. Tänään töissä olikin sitten jalat aika kovilla!

Siinäpä sitä tekstiä tällä kertaa. Paljon tulee tehtyä ja koettua vapailla!

Ainiin… Teimmä tännää omenapiirakkaa!!!

Snapchat: Jerleht

Instagram: Jerleht

Montana Blanca, 596 metriä!

On mulla täällä ystäviä! Oikeesti... (Timanfaya)

Wine Valley of La Geria